Eilisessä tekstissäni jäin
pohtimaan asiaa: ”Jokainen kohtaa
elämässään vastoinkäymisiä, hetkiä jolloin oma hyvinvointi kärsii ja mieli on
maassa. Mistä tiedämme milloin olo menee sairauden puolelle.” (Koko teksti
löytyy täältä)
Ajatukseni on tällä kertaa
yhteiskunnallinen, ei niinkään omaan elämääni sijoittuva. Jonkin verran
puhutaan siitä mihin me tarvitsemme diagnooseja. Joskus diagnoosista voi olla
jopa enemmän haittaa kuin hyötyä. Ja tosiasia elämästä on kuitenkin se, ettei
se ketään päästä helpolla. Sairauden raja voi joskus olla aika häilyvä. Mikä
sitten taas on sitä ihmisen hyvinvointia ja sen muutosta.
Otan ajatukseni
avaamiseksi esimerkeiksi yksinäisyyden, kiusaamisen ja köyhyyden. Nämähän eivät
ole itsessään mitään mielenterveysongelmia tai sairauksia. Jos ihminen on
pitkään yksinäinen, kiusattu tai köyhyydestä kärsivä, saattaa hän huomata
asioiden vaikuttavan hyvinvointiinsa. Itse asiassa hän saattaa huomata voivansa
huonosti.
Kun ihminen kärsii yksinäisyydestä,
kiusaamisesta tai köyhyydestä, joskus vaikka useammasta näistä, tilanne saattaa
muuttua mm. yövalvomiseksi, ahdistukseksi ja paniikki tuntemuksiksi. Ihminen
saattaa muuttua levottomaksi ja alkaa pelätä. Alkaa pelätä yksinäisyyttä ja sen
tuomaa ahdistusta, kelpaamattomuutta muiden silmissä. Alkaa pelätä kiusaamista,
milloin se taas alkaa, voinko muuttua ihan näkymättömäksi. Alkaa pelätä
postimiehen tuloa ja valkoisen kirjekuoren putoamista postiluukusta, valintojen
tekemistä, jättääkö laskun maksamatta vai syökö loppuviikon pelkkää makaronia.
Kaikki eivät pysty
hallitsemaan oloaan, tuntevat joutuvansa umpikujaan. Kokee ettei pärjää muiden
silmissä. Joku voi sairastua, mieli voi sairastua. Unettomat yöt johtavat unettomuuteen,
valvominen ja huolehtiminen ehkä uupumukseen. Pelot, hätä ja paniikki johtavat
siihen, että tunnelin päässä ei ole valoa ehkä masennukseen. Milloin se
tapahtuu? Milloin ihmisen hyvinvointi kärsii niin paljon, että hän sairastuu? Eikö
tätä ole aika vaikea määritellä?
Entä kun ihminen menee
terveysasemalta hakemaan apua tuskaansa. Todetaan, ettei olo täyty sairauden
kriteerejä. Mistä sitten apu? Hyvinvointi on heikentynyt, muttei ihminen ole
sairastunut. Siitä eilinen ajatukseni kumpuaa:
”Raja
on hento. Onko kyse hyvinvoinnin
heikkenemisestä
vai mielen sairastumisesta.”
Jatkan pohdintaa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti