sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

BLOGIHAASTE 5


Jo perinteeksi muodostunut blogihaaste veljeni kanssa on taas julkaisupäivässään. Eli lyhyesti; kuukauden ensimmäisenä päivänä minä annoin sanan MENNINKÄINEN ja veljeni sanan MIEKKA. Molemmat kirjoitamme näistä sanoista tekstit ja julkaisemme kuukauden viimeisenä päivänä. Kaksi sanaa, neljä tekstiä. Veljeni teksti löytyy täältä: http://elamastakirjoittamiseen.blogspot.fi/2013/03/sanahaaste-v.html ja minun alta:

MENNINKÄINEN
Menninkäinen kaunis, pieni
Menninkäinen Säde nimeltään
Metsän asukki, metsän kasvatti
Haltijoiden kasvattama tyttönen
Erilainen menninkäinen, joka ei kestä kuun valoa
Auringosta nauttiva menninkäinen
Siitä Säde nimikin
Menninkäinen joka valvoo päivisin, kun muut nukkuvat
Menninkäinen joka nukkuu öisin, kun toiset valvovat
Kummallinen ja omituinen mielestään
Outo ja erilainen kuin muut
Menninkäinen joka ei tapaa toisia menninkäisiä koskaan
Toiset nukkuvat kun Säde valvoo
Säde nukkuu kun toiset valvoo
Aina erilainen, kaivaten lajitovereitaan
Vain haltijoiden kertomat tarinat heistä mukanaan 

Menninkäinen, ystävinään haltijoita ja keijukaisia
Haltijat ottivat hänet hellään huomaansa vauvana
Säde tupsahti lammenrantaan kesäisenä yönä
Rannasta haltiat hänet löysivät
Rakensivat kaisloista korin
Keijut tekivät pikkuiselle sädehtivän lelun
Haltijat ja keijut antoivat nimen Säde
Ihmetystä, auringon säteilyssä hymyili iloinen menninkäistyttönen
Opeteltiin kävelemään ja juoksemaan
Välistä kaaduttiin ja parannettiin haavat keijupölyin
Vuode laitettiin suojaan lammen läheiseen luolaan
Suojaan kuun valolta
Mitä suuremmaksi kasvoi, sitä suuremmaksi kävi kaipuu
Olen erilainen, muuta lajia, omituinen
Kaipuu omaan alkuperään
Ihmetystä miksi kestää kuuta, muttei aurinkoa
Siksikö hänet oli hyljätty, jätetty haltijoiden löydettäväksi
Haltijoista vanhin, jakaa viisauttaan
Saaden Säteen uskomaan, hyvä on näin
Olla kauniissa eläväisessä päivässä
Viettää elämään keijujen ja haltijoiden parissa
Tuntien erilaisuuden ja kummallisuuden sisällään
Silti tuntien päivän asukkaat perheekseen
Koti on siellä missä on hyvä olla, oli erilainen tai samanlainen
-Saila 2013-


MIEKKA
Ystävä ja vihollinen
Toisaalta tuttu ja turvallinen
Toisaalta rikki repivä ja tuhoava
Miekan terä välähtää kuun valossa
Se iskeytyy yksinäisen rintaan
Iho rikkoutuu, kuori antaa periksi
Pistää keuhkoihin, viiltää sydäntä
Hengitys muuttuu epätasaiseksi
Sydän tekee omia ylimääräisiä pomppujaan
Veri tuntuu humisevan korvissa
Viilto saa aistit ja koko kropan reagoimaan
Miekan terä kääntyy ja työntyy yhä syvemmälle
Saaden kirkumaan tuskista
Itkemään kivuista
Vaikeroimaan peloista
Vääntelehtimään katkeruuksista
Tärisemään tunteista
Veri virtaa miekan terää pitkin
Pisaroita alkaa kerääntyä lattialle
Likainen, saastunut veri
Puhdistumista, tuskan ja kivun kautta
Tuska ja kipu saavat vuosien likaisen veren ulos
Miekka viiltää ja levittää tuskaa sisältä
Paatunut, patoutunut veri pyrkii ulos
Katkeroitunut sydän vuotaa tuskaansa
Vihainen hengitys alkaa tasaantua
Surullinen liha alkaa puhdistua
Tunteiden kirjo iholla tasaantua
Miekka, ystävä ja vihollinen
Tuottaa tuskaa ja helpotusta
Miekkaa tarvitaan
Tuskainen puhdistus on ohi
Terä välähtää kuun valossa
Miekka tippuu viereen verilammikon
-Saila 2013-
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti